Matkailuelämykset verkossa - onko niitä?

Eipä ole ennen ollut tällaista tuskaa kotitehtävän tekeminen. Sinut pistetään kirjoittamaan essee aiheesta Elämyksiä verkossa, ja aineistoksi annetaan liuta opuksia, joissa ei puhuta sanaakaan verkkoelämyksistä, vain elämyksistä yleensä. Mitä enemmän tietoa googlaa ja suodattaa, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että ainakaan tällä hetkellä ei vielä ole olemassa elämyksiä verkossa, siis matkailutoimialalla. Sitähän me kuitenkin opiskelemme. Ja toisaalta miksi pitäisi ollakaan, siitähän me rahamme saamme, että ihmiset tulevat paikan päälle kalliilla rahalla rakennettuihin matkakohteisiin, emme siitä että tarjoamme heille elämyksiä verkossa.

Elämys on varsin monisäikeinen asia ja sen määritelmäkin Wikipedian mukaan varsin haastava: ”Elämys on moniaistinen, merkittävä ja unohtumaton kokemus, joka voi tuottaa kokijalleen henkilökohtaisen muutoskokemuksen. Elämyksen aikana koettu ja opittu voidaan omaksua osaksi omaa arkipersoonaa, tai elämyksen kokeminen voi johtaa oman maailmankuvan muuttumiseen. Elämys on siis huomattavasti enemmän kuin mukava ja miellyttävä kokemus tai hyvä palvelu. Elämys on aina henkilökohtainen; ihminen määrittää itse oman elämyskokemuksensa. Elämyksiä ei siten voida takuuvarmasti tuottaa. On kuitenkin mahdollista luoda puitteet, joissa elämysten syntyminen on mahdollista ja jopa todennäköistä.”

Jos kaikki nuo määritelmät pitäisi täyttyä, olisivat elämykset varsin harvassa. Toisaalta kun käy lueskelemassa amerikkalaisen elämysguru Joseph Pinen haastatteluja, niin hänen mielestään melkein mikä vaan voi olla aitoa. Ja sitähän tietenkin elämystaloudessa korostetaan, että jokainen määrittää itse oman elämyskokemuksensa, elämysten tuottajien on luotava ympäristö, joka mahdollistaa elämyksen kokemisen.

Itse lähtisin siitä, että matkailualalla elämykset tuotetaan matkakohteissa. Verkkoelämysten tehtävä on ihmisten houkuttelu matkakohteeseen ja parhaimmillaan elämyskokemuksen tukeminen paikan päällä. Myös lomaelämyksen jakamisvaihe voi muodostua ihan itsestään elämykseksi.

Toisaalta tulee mieleen, että yritetäänkö elämystaloudesta tehdä jotain liian monimutkaista. Usein pelkät valokuvat voivat olla elämyksiä tai johtaa elämykseen. Alla kaksi esimerkkiä. Ylimmäinen on valokuva, joka sai minut lähtemään Tbilisiin tutustumaan georgialaisen ruokakulttuurin saloihin ja sai aikaan jonkinlaisen muutoksen keittiössäni. Toinen kuva on kotirannasta, ja tuo kolmas kommentti kuvaa hyvin sitä, että kuva + kuvateksti saa katsojassa aikaan jonkinlaisen tunteen. Elämyksenkö? No ehkä ei, mutta jotain siihen suuntaan.

Tämä kuva johdatti elämysten lähteelle. Lähde www.hbl.fi

Kuva kotirannasta.

Eiköhän meidän matkailualan toimijoiden ole hyvä keskittyä tuottamaan elämyksiä omissa kohteissamme, tuottamaan elämyksellistä markkinointiviestintää ja kannustaa asiakkaitamme jakamaan elämyskokemuksiaan mahdollisimman laajasti. Näin ainakin minä aion toimia.